Miähen tyä

Mun miäs, jonka mukaan meijän jokaisen sisällä asuu piän metsuri, on käyttäyt ahkerasti sirkkeliä tänä kesänä. Pergolan valmistumisen jälkeen se jo rupes suunnitteleen puille liiteriä. Kyl meijän puut nytki o sateensuojas tos autokatoksen peräs olevas varastos, mutku ne ei muka mahu sinne. Siin varastos on 28 neliöö ja mää yks päivä ihmettelin miten meijän tavarat on ennen mahtunu kerrostalos verkkokellarinkokosee koppii ku ne ei ny tommosee mahu. Ihimeellistä on ihimisen elämä.

No tommosest rytökasast se rojekti sitte alko.


Tässä jo ruppee koolinkit kurotteleen taivaita. Yhä ylös yrittää niinko nokipoika.


Sitte se, miäs meinaan, laitto oikeen kunnon lattian tommosist pikku laatoist vai mitä lipareita noi sitte o. Noi laatat onki saatu oikeen Villeenin halvalla, poisvientihintaan ja mehän otettiin vaik ei tarttettukaan. Sitte ne oli ainaki kolme ellei neljä vuotta kasas autokatoksen vieres nii et miäs meinas jo hermostuu kaikkiin kasoihi, joita siihe alko kertyyn. Mut eiks vaan kannattanu olla kärsivällinen ja oottaa et alkais tartteen niit kasoi. Ny ne pikkuhiljaa alkaa haihtuu ne muutki kasat.


Tos on sit vähä jo klapeiki kasattu, et siit sit alkaa tääki varasto toimittaa virkaansa. Mut saappaat näkkee, mitä kenkä tekkee pittääkö virsut vettä. Meinaan et kauanks kestää, että tääki kööki tulee ahtaaks ja pitää alkaa rakentaa jotain kuplahallii.


Tämmönen tää liiteri on sit ulkoota. Ihan kiva. Ny ku tää rojekti on valmis miäs halajaa laavua ja on alkanu piirtää suunnitelmia klubiaskin kantee.... ei ku oikeesti ruutupaperil. Se nääs ei polta muutako päreitänsä, joskus, varsinki sillon jos verensokerit o alhaal. Ny sil kuiteski o verensokerit kohol ja joutuu sokerirasitustestii, joten siit on kai tulos aika makee heppu.