Näyttääkö kivalta. Omenapuu jota on nirskuteltu ja narskuteltu. Koko 'kauneus' paljastui keväällä kun lumet oli sulaneet. Voisko sanoo et oma vika olla sika. Ei ollu tarpeeks suojausta ja joku kävi tekareitaan terottamassa omenapuun kuorella. Ettäks otti pattiin. Varsinkin kun vielä viime syksynä puu näytti tällaiselta.
Saanko esitellä Petteri-vainaa (se punakuono) kaikessa komeudessaan. Vieläkin valahtaa kuola suupielestä kun ajattelen noita omenoita, niin mehukkaita mutta sopivan kirpakoita. Namhyvää, sanoi veljentytär pienenä, vaik'ei vieläkään ole kovin suuri.
Eipä siinä sitten muu auttanut kuin hommata uus Petteri, tässä näin omassa karsinassaan ja istutettini se uuteen paikkaa kahden muun uuden puun kanssa. Yhteispotrettia ei saaatu millään onnistumaan, mutta seurakseen se sai Rio LOBOn, pääosassa John Wayne sekä siitä laulusta Orvokki, Lehdokki, Vuokko ja moni muu sen Vuokon.
Vanhaan paikkaan niiden kahden narskutetun tilalle istutettiin etualalla oleva Niskavuoren HETA, sen takana vähän vaisu PEKKA. Taaimmaisena Pätkän virkaa toimittava MELBA, joka on 'istunut' tuossa jo jonkun vuoden ja antanut satoa sen verran että ollaan päästy maistelemaan. Kuten huomaatte verkotettu on ja tarpeen vaatiessa verkotan vaikka latvaan asti. Mun puihin myyrät ja puput ette enää koske. Se on saletti. Onneksi on saatu yks kaveri liihottelemaan illansuussa pihan yllä joka, lintukirjaa apuna käyttäen, saattoi olla viirupöllö. Myyrille vaan tiedoksi, teille valitsin elokuvaksi Hitchcockin Linnut. ;)) Ei pöllönpää.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti